Nappikauppaa

Keskiviikko 17.6.2009 klo 22:44 - Jari Lindström

Vaalirahoitus on jälleen kerran kuuma peruna. Ja syystä. On se nyt kumma, että ei moisia pikkurahoja osata ilmoitella oikeaan aikaan ja rehellisesti.

Useiden satojen tuhansien eurojen summat saattavat toki unohtua ilmoittamatta. Sehän on pelkästään inhimillistä noin pienten summien ollessa kyseessä.

Ja lähdettä, josta raha on tullut, ei sitäkään millään voi tietää. Jos minun tililleni tipahtaisi vaikka 5000€, niin totta helvetissä minä ottaisin selvää, että mistä se on tullut!

No sitten asiaan: Rahaa saa antaa, jos siltä tuntuu. Mutta se kuinka paljon ja keneltä, on sitten julkinen asia. Siksi, että äänestäjä saisi tietää, kuka tukee ja ketä. Ja siitä voi sitten myös päätellä sen miksi juuri ko.ehdokasta tuetaan.

Kovia summia eräät ehdokkaat, varsinkin suurista puolueista ovat valmiita laittamaan kampanjointiinsa. Ilmeisesti hinku päättäjäksi on niin kova. 

Omalta kohdaltani suurin summa on ollut viime eduskuntavaaleihin panostamani n.1000 €. Sekin oli kipurajoilla.Raha tuli 100%:sti omasta lompsasta.

Jos, siis jos vielä lähden ehdokkaaksi, ei panostukseni ole rahallista vaan ihan jotain muuta. Ei opiskelijana ja työttömänä ole mitään mahdollisuuksia panostaa tuhansia euroja kampanjointiin. On vain keksittävä muita tapoja toimia ja tuoda ajatuksiaan esille. Rahalla en pärjää.

Kunnallisvaaleissa budjettini oli varmasti valtuustoon päässeiden joukossa pienimpiä. 300€, josta 100€ puolueelta. Se oli muuten ensimmäinen kerta kun sain rahallista tukea joltain muulta taholta kuin omasta lompakosta.

Ehdokkaita saa tukea, mutta sen pitää olla avointa. Eikä se tuki saa olla sellaisilta, jolta asiaa ei ole kysytty! Tästä koitin taannoin aloittaa keskustelua, turhaan. Ihan kuin tuuleen huutaisi... Eipä se juuri ketään kiinnostanut.

Miten voi olla mahdollista, että ay-liike maksaa tukea vaaleissa ns. työväenpuolueiden ehdokkaille? Vielä 2000-luvulla. Mihin tämä perustuu? 

Se perustuu täysin vanhaan, aikansa eläneeseen ajatteluun ja tapaan toimia. Suuri osa liittojen jäsenistä ei enää tunnusta olevansa demari tai vasemmistoliittolainen. Ei kuulu niiden kannattajiin. Ja silti, heidän maksamistaan jäsenmaksuista osa käytetään vasemmiston puoluepolitikan tukemiseen! 

Kaikki tuki pitäisi poistaa kokonaan. Tai sitten maksaa kaikille ehdolla oleville liiton jäsenille. Riippumatta puolueesta. Itse kannatan ensimmäistä vaihtoehtoa. 

PS.

Paperiliitto valitsi Jouko Ahosen jatkamaan liiton johdossa. Paperiliitto antoi myös julkilausuman.  Paperiliitto säilyy itsenäisenä liittona, mutta aloittaa neuvottelut yhteistyöstä muiden liittojen kanssa.

Paperiliitto aikoo uudistaa työehtosopimuksiaan siten, että ne sisältävät laadullisia ja palkkoja korottavia elementtejä.

Liittokokouksen julkilausumassa todetaan myös, että alan toimintaedellytysten ja työpaikkojen turvaamiseksi on alalle saatava varmuus energian riittävyydestä sekä sen hinnan ennustettavuudesta. Lisäksi liittokokouksen mielestä ilmastotavoitteiden toteutuminen edellyttää nykyisten sellutehtaiden käynnissä pitämistä. Niiden yhteyteen on luontevaa investoida uusia biopolttoainelaitoksia.

Eli suomeksi; Mikään ei tule muuttumaan. Sama jargon jatkuu. Tosin tämä oli ennusteltavissa siitä, että Lauri Lyly valittiin SAK:n johtoon. Näillä mennään uudelle vuosikymmenelle ja tässä kohtaa ay-liike ei ole edes vielä tällä vuosituhannellakaan! Hyvää loppuelämää.