Syyskokouksen jälkeen

Tiistai 24.11.2009 klo 22:37 - Jari Lindström

Viime lauantaina pidettiin Haminassa, Varuskuntakerhon tiloissa Perussuomalaisten Kymen piirin syyskokous. Sen ajan minkä itse olen ollut tässä toiminnassa mukana, on ihmisten määrä kokouksissa lisääntynyt. Eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta.

Kokous alkoi ja oli aika valita kokouksen "viralliset valvojat" eli puheenjohtaja, sihteeri, pöytäkirjantarkastajat ja ääntenlaskijat. Sain tehtäväkseni johtaa puhetta.

No eihän siinä muuta kun nuija käteen. Voin sanoa, että helppo tehtävä se ei ollut. Se oli rankin puheenjohtajapesti johon olen toistaiseksi joutunut tai päässyt. Kokous kesti lähes neljä tuntia ja puheenvuoroja oli kymmenittäin. Ja eihän se ilman äänestyksiä mennyt.

Jouduimme tai pitäisikö sanoa, että saimme äänestää piirin seuraavasta puheenjohtajasta. Kahta nimeä ehdotettiin tuohon tehtävään. Minua ja Juho Eerolaa. Ja koska molempia kannatettiin, oli aika äänestää.'

Äänioikeutettuja oli 41 ja äänestys oli todella tiukka. Paljon tiukempi se ei olisi voinut olla. Sain 21 ääntä ja Juho 20. Joten vain yhden äänen erolla tämä homma ratkesi allekirjoittaneelle.

Me molemmat olimme ennen äänestystä sitä mieltä, että voittaa sitten kumpi tahansa, niin pulinat pois ja kaikki tuki voittajalle. Olimme tätä mieltä myös heti äänestyksen jälkeen ja tuloksen ratkettua.Juho toimikin juuri niin,onnitteli reilusti sekä lähti heti antamaan tukensa. Siitä vielä kerran kiitos.

Miksi lähdin ehdolle puheenjohtajaksi? Minua oli jo kaksi eri kertaa siihen pyydetty tai ehdotettu ja molemmilla kerroilla olin kieltäytynyt. Nyt katsoin, että lopetetaan mahdollinen spekulointi ja katsotaan ihan oikeasti mitä mieltä porukka on. Siksi suostuin. Demokratiassa saa äänestää ja sitä ei pidä pelätä. Eikä siihen tarvitse liittyä erimielisyyksiä.

Nyt kun tämä asia on pois päiväjärjestyksestä, voimme keskittyä tekemään tätä työtä yhdessä eteenpäin. Koko piirin alueella.

Nyt on edessä isoja asioita. Päällimmäisenä siellä jossain eduskuntavaalit 2011. Nyt ei ole vielä aika nimetä ehdokkaita. Sen sijaan meidän tulee keskittyä siihen, että saamme kenttämme kuntoon ja hyvään iskuun. Ihan se raaka perustyö on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Näkyminen, kuuluminen ja osallistuminen.

Jotenkin minulle jäi sellainen kutina tuolta syyskokouksesta, että draivia ja energiaa porukalla riittää. Se kun saadaan kanavoiduksi oikeisiin asioihin, niin hyvä siitä tulee.

Mutta ei kukaan pysty tekemään sitä työtä yksin. Se kannattaa muistaa. Porukalla olemme saaneet ennenkin tuloksia aikaan ja se asia ei muuksi muutu. Meillä riittää isosti työtä nyt ja tulevaisuudessa- perussuomalaisia tarvitaan.