Uusi vuosi

Torstai 5.1.2012 klo 22:51 - Jari Lindström

Vuosi vaihtui raketteja parvekkeella ja ikkunasta katsellessa. Mikäs siinä, ihan komea näytelmähän tuo oli Kuusankoski-talon takaa ammuttua tulitusta katsella.

Tämä alkanut vuosi on varmuudella merkittävä monellakin eri tavoin. Valitaanhan maalle uusi presidentti, eduskunta joutuu vaikeiden päätösten eteen ja syksyllä ovat kunnallisvaalit.Politiikan ulkopuolelta kesällä on jalkapallon EM-kisat ja Lontoon olympiakisat.

Kävin tuossa Joulun jälkeen haastateltavana Kouvolan Sanomiin. Parituntisen session aiheina olivat niin valtakunnan kuin kunnallinenkin politiikka. Juttuhan ilmestyikin lehdessä jo viime vuoden puolella. Lisää tullee myöhemmin.

Kouvolan taloustilanne on jatkuvasti ajankohtainen asia. Miksipä ei olisi? On melkoinen savotta saada talous tasapainoon tulevina vuosina. Nyt niitä säästöjä ja tuloja haetaan mm. leikkauksilla, velanotolla ja myymällä omaisuutta. Keinot ovat vähissä ja todella monta niistä jo käytössä.Kuten nyt vaikkapa kovanpuoleinen kunnallisveroprosentti. Pakko ollakin jotta rahaa saadaan jokapäiväiseen toimintaan.

Kun kuntaliitoksista ja niiden siunauksellisuudesta on puhuttu paljon ja tullaan aivan varmasti jatkossa puhumaan lisää, niin asiassa ei ole yhtä totuutta. Kuntaliitos voi olla järkevää ja täysin perusteltua. Kyse onkin mielestäni enemmän siitä, mitä sitten tehdään ja mitä ylipäätään voidaan tehdä kun uusi kunta on muodostettu. Onko kädet sidottu vaikkapa viideksi vuodeksi toimenpiteiltä, jolla saataisiin oikeasti säästöjä? Ja kun näin on, niin mistä ne rahat revitään "palvelujen turvaamiseksi"? No vastausta ei tarvitse etsiä Kouvolaa pidemmältä.

Mikä on sitten Kouvolan tapauksessa ongelma? Ikääntyminen, joo. Työttömyys, kyllä. Muuttotappio, jep. Eli ei ole olemassa vain yhtä ongelmaa vaan kaikki nivoutuvat yhteen.

Kouvolan ongelmaksi katson myös päätöksenteon. En siis sulje siitä pois itseänikään.Väitän, että eräät päätökset(mm.koulujen lakkautus, hinta-ja taksapolitiikka ja Ratamo, of course) ovat olleet omiaan aiheuttamaan epäluuloa, tyytymättömyyttä ja jopa katkeruutta päätöksentekijöihin. On koettu, että  päätökset eivät ole kohdelleet kaikkia kuntalaisia oikeudenmukaisesti. Jos kuntaliitoksilla perustellaan erityisesti palvelujen turvaamista, niin siinä unohtuu helposti sen määrittely, että mistä sitä palvelua joutuu hakemaan. Myös sen hinta, saatavuus ja laatu ovat tärkeitä asioita.Olisikin rehellistä tunnustaa myös se, että kunnan suuri koko ei todellakaan ratkaise ongelmia. Eikä pieni ole välttämättä ongelmaton.

En pidä näiden edellä esittämäni syiden perusteella ollenkaan kummallisena, että Kouvolaa ei mielletä omaksi kaupungiksi vaan täällä halutaan olla kuusaalaisia, valkealalaisia, jaalalaisia ja niin edelleen. Eikä omassa asuinpaikassa olekaan mitään hävettävää. Meillä on kuitenkin edessämme pitkä ja kivinen tie yhtenäiseksi kaupungiksi, Kouvolaksi. Ja sitä ei todellakaan helpota se, että kaupungin kehittäminen koetaan liiaksi vain tiettyjen alueiden kehittämisenä. Korostan, koetaan.

Istuvan valtuuston viimeinen toimintavuosi tulee olemaan vaikea. Ei se tosin ole helppoa ollut tähänkään asti. Tehtyjä päätöksiä on syytä tarkastella kriitisesti. Mikä oli viisasta, mikä ei. Ja otettava niistä opiksi. Jokainen tekee virheitä, mutta niistä on otettava opiksi. Toki useiden suurten päätösten vaikutuksia voimme analysoida vasta vuosien päästä. Parasta olisi tietysti se, että kykenisimme näkemään suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia jo etukäteen. Siihen pitäisi ainakin mielessään pyrkiä, että miettisimme tätäkin puolta harkitummin. Aina voi parantaa, jos ei muuten niin vaihtamalla päättäjiä.